tiistai 14. huhtikuuta 2009

Unkarista, unkarilaisista ja unkarin kielestä

Viiden päivän perusteella en lähde perusteellista analyysia tekemään, kaikki tässä esitetyt väitteet ovat siis vain maallikon mielipiteitä.

Ulkonäöltään unkarilaiset eivät paljon suomalaisista eroa. Vaaleita on melkein yhtä paljon kuin meissäkin, ehkä vähän vähemmän. Myös rungoltaan kansassa on yhtä paljon persjalkaisia kuin suomalaisissakin. Silmälaseja on päissä vähemmän. Maatuskoja tai ylväsryhtisiä korkokenkänaisia ei näe niin kuin Venäjällä. Haalaripukuiset miehet ovat yleensä vankkaa tekoa, valkokauluspaitaiset laihempia.

Kansanluonteesta en osaa paljon sanoa. Mitenkään erityisen impulsiivisia unkarilaiset eivät ole, eivät kyllä sulkeutuneitakaan. Jos turisti jotakin kysyy, yleensä autetaan auliisti. Tosin suurkaupungissa ja maaseudulla on varmaan eroja siinä missä muuallakin.

Ulkonäon ohella kielestä unkarilaiset tunnistaa sukulaiskansaksi. Puheen painotus on melkein samanlaista kuin suomessakin, paino siis yleensä ensimmäisellä tavulla. Joitakin pehmeämpiä äänteitä on, jotka suomesta puuttuvat. Ja yytä ja öötä on ylenpalttisesti. Monta sanaa en lähtiessä ehtinyt opetella, mutta seuraavilla pärjäsin:

hyvää huomenta = jo reggelt
hyvää päivää = jo napot
hyvää iltaa = jo estet
kiitos = köszönöm (kiitti = köszi, kiitoksia = köszönjük)
yksi = egy
juna = vonat (äännetään vunat)

Sanat ovat hyvin omaperäisiä kuten suomessakin. Ja yleensä puheesta ei saa paljon tolkkua, vaikka kuinka yrittää kuunnella. Esim. metron kuulutuksista ei tahtonut saada millään selväksi edes aseman nimeä, vaikka se oli seinän karttaan selvästi merkitty. Nuori väki osaa yleensä jonkin verran englantia, mutta vanhemmille kannattaa tarjota saksaa.

Rahaa tahtoo kertyä taskuihin harmittavan paljon. Jo 200 forinttia (n. 70 senttiä) on Unkarissa setelinä, yli 5000 forintin rahoja ei kioskeihin kannata ehkä tarjota. Matkustus maassa on halpaa, samoin ulkona syöminen tai kahvittelu. Ruokakauppojen hinnat ovat ehkä hieman suomalaisia alemmat, mutta ei paljon.

Jos liikkuu omin neuvoin, kannattaa ostaa Budapest-passi tai vaikka viikon matkalippu julkisiin kulkuneuvoihin. Se maksaa 4400 forinttia eli vajaat 15 euroa. Busseissa, ratikoissa ja johdinautoissa voi huoletta matkustaa pummillakin, mutta metrossa se ei onnistu. Tarkastajat ovat melkein joka kerta jollain portilla vastassa, lipun voi joutua näyttämään myös matkan jo tehtyään. Lentokentältä keskustaan pääsee kätevästi bussilla ja metrolla.

Liikenne ei ole mitenkään kaoottista. Suojateitä ja liikennevaloja on paljon ja niitä noudatetaan. Eniten sai pelätä hurjapäisiä pyöräilijöitä kuten Suomessakin.

Kahviksi kannattaa aina pyytää "large cup". Silloin saa suomalaisen pienen kupin verran juotavaa. Jos tilaa pelkän kahvin eli kaven, sitä saa lääkemitallisen verran. Paahto on tummempaa kuin Suomessa, melkein espressoa. Oluesta ja viinistä en osaa sanoa mitään, kun en niitä maistellut. Kraanavesi on juotavaa.

Tähän loppuun laitan vielä muutamia kuvia jotka oli jääneet kameran omaan muistiin, kun se muistikortti unohtui kämpille. Perjantaina 18.4. lennän Frankfurtin kautta Roomaan. Blogi ilmestynee osoitteessa http://lieksalainenroomassa.blogspot.com . Vielä siellä ei siis ole mitään.

Klikkaa kuvia, niin näet ne suurempina:

Maatalousmuseo Kaupunginpuistossa.

Széchenyin kylpylä Kaupunginpuistossa.

Juna Gödöllöön.

Ehkä esikoululuokka tuli Gödöllöön myös.

Habsburgien kesäpalatsi.

Täällä siis kuvattiin "Sissi" niminen elokuva.

Esztergomin juna.

Esztergomin keskustaa, taustalla linnavuori.

Esztergomin katuja vastavaloon.

Esztergomin tuhatvuotismuistomerkki.