Iltakävely Gellért-vuorella

Saihan sitä gulassia. Paprika on pieni, kodikas ruokaravintola n. 100 metrin päässä tästä asunnolta. Sisällä on pyöröpuusta veistetyt kalusteet ja lähes kaikki pöydät oli varattu klo 20.30:ksi. Tialsin gulassia ja vettä. Ja tulihan sitä lihaa. Annos olisi riittänyt kolmelle aikuiselle, mutta melkein kaikki jaksoin syödä. Gulassi siis on naudasta valmistettu paprikalla ja sipulilla maustettu kastike tai pata. Perinteisesti sen kanssa syödään perunat, mutta tässä oli kukkakaalin näköisiä pastamykyjä. Muuten se oli hyvää, mutta lihapalat oli turhan isoja. Suuhun ne jäi pyörimään ja piti kokonaisina nieleskellä. Hinta oli n. 8 euroa, johon annoin euron tippiä. Se on ainakin v. 2004 julkaistun matkaoppaan mukaan täällä maan tapa.

Maha oli kuin potkupallo ja ilmavaivat vaivasivat, kun johdinautolla, ratikalla ja bussilla matkustin sinne Gellért-vuorelle. Se on 235 metriä korkea kukkula, jonne itävaltalaiset rakensivat aikoinaan valtansa merkiksi Citadella-nimisen linnan. Siellä on myös pelkästään monumentin nimellä kulkeva patsas, jossa nainen kohottaa ilmaan palmunlehvää. Se on pystytetty v. 1947 neuvostoarmeijan suorittaman Unkarin "vapautuksen" kunniaksi.

Ilta alkoi jo pimentyä, joten palasinpa tänne majapaikkaani mehua juomaan. Huomenna käyn niillä toisilla Budan vuorilla - jos en lähde Wieniin. Pitääkin katsoa heti aikatauluja.


Eteläistä Budaa Gellértiltä nähtynä.

Eteläistä Budapestia.

Elisabethin silta on Budapestin silloista uusin.

Näkymä Gellért-vuorelta pohjoiseen.

Budan kukkuloita Gellért-vuorelta katsottuna.

Iltaan valmistautuva Tonava.

Päiväpatikointi Budan linnaan

Eipä ollut Paprika auki joten söin lounaaksi aamiaisen eli makkaramunakkaan, leipää ja kahvia yhdessä pikkukuppilassa. Enkä minä sinne Budan puolelle patikoinut, vaan ajoin johdinautolla ja kahdella metrolla. Mutta sitten kyllä kävelyä riittikin. Pestin puoli kaupungista on täysin tasaista maata, mutta tämä Buda on yhtä vuorta ja laaksoa. Vuoriksi niitä voi jo nimittää, sillä kaupungin aluellakin korkein nousee 475 m merenpinnasta. No, sinne en kyllä tänään kävellyt.

Tabán nimiseltä kukkulalta kuvailin ensin Budan linnaa ja sinne sitten suunnistinkin. Limonaatia piti ostaa joka kioskista, sen verran rankka reissu oli. Itse linna on niin iso kolossi, että en varmaan nähnyt siitä kuin yhden kolmasosan. Ja juuri kun olin päässyt ylös ja aloin kuvata Tonavaa, loppui kamerasta patterit. Mutta ennenkuin lähdin kapuamaan alas niitä ostamaan, tein kulttuuriteon. Kävin kaikkien lieksalaisten puolesta kansallisgalleriassa katselemassa tauluja. Kun pääsylippukin maksoi vain vajaat kolme euroa. Olin nimittäin lukenut että siellä olisi Leonardo Da Viniciä ja Tizianiakin. Mutta en minä niitä väsyksissä löytänyt. Eikä ne kaikki mitään mestariteoksia olleet, päät ja kädet oli toisissa aivan liian isot.

Mutta limonaadin voimalla kävin patterit ostamassa ja palasin kuvailemaan. Ja lähtiessä huomasin että linnan toiselle puolellehan kulkee johdinauto. Suomen kieltä en muuten ole koko matkan aikana kuullut kuin kerran Deak terillä. Taitavat liikkua muilla peleillä kuin metrolla. Ja voi olla että se Wienin reissu jää tekemättä. On täällä nimittäin vielä niin paljon katseltavaa.

Nyt pistän kameran paristot lataukseen ja lähden sinne Paprikaan syömään. Sitä gulassia pitäisi kyllä maistaa edes kerran.


Budan linna eli kuninkaanlinna Tabán kukkulalta nähtynä.

Vuoden 1956 kansannousun monumentti Tabánilla.

Nousu Budan linnaan 1.

Nousu Budan linnaan 2.

Tonava kaunoinen.

Ketjusilta ja aukio joka on nimetty sen suunnittelijalle, insinööri Clarkille.

Uudempaa Budapestia, näkymä etelään päin.

Budan rantaa linnasta katsottuna.

Eugen Savoijilaisen ratsastajapatsas Kansallisgallerian pihalla.

Ketjusilta ja näkymä Pestiin Budan linnan muureilta.

Jokin Veljmiehestä ja Antin ahvenesta vaikutteita saanut veistos Budan linnassa.

Hevospaimen Kansallisgallerian edessä.

Vielä jokin sotasankari katselee Budan vuorille.

Aamulenkki Tonavalle

Viideltä heräilin, kuudelta Suomen aikaa ja pimeää oli. Aamukahvilla kävin pikakuppilassa Oktogonin aukiolla ja siitä taas metrolla keskustaan. Aamu meni lähinnä Pestin patsaita ja hallintorakennuksia katsellessa. Isoja ovat kirkot ja ministeriöt. Tonavankin näin sitten ensi kertaa. Aamuauringon valossa on hyvä ottaa kuvia eikä ihmisiäkään ole vielä liikaa tunkemassa linssin eteen. Mutta jo puoli yhdeksältä alkoi tulla hiki, kun päällä oli collegepaita. Siispä tänne asunnolleni palasin suihkuun ja tätä kirjoittamaan. Kuvien kanssakin tuhraantuu paljon aikaa, kun niitä ensiksi ottaakin paljon ja sitten päättää säilyttääkö vai ei ja ne säilytettävät sitten pienentää sopivaan kokoon.
Mutta nyt taidan käydä jossain syömässä, tuossa lähellä on kuulemma hyvä Paprika niminen ravintola, jos se on jo auki. Sitten lähden Budan puolelle katselemaan linnoja ja vuoria. Ja kun tätä aikaa on taidan huomenna ajaa vielä jokilaivalla Tonavaa pitkin Wieniin. Takaisin tulen junalla, on varmasti halvempaa. Hirmu pihiksi näillä reissuilla nykyään selvin päin tulee.


Ehkä Zeus jumalattarineen suihkukaivossa Elizabeth Terillä.

Paikallinen Josef Svejk oluelta tulossa.

Pyhän Tapanin Basilika, Budapestin suurin kirkko.

Maatalousministeriö (luulin aluksi parlamenttitaloksi).

Unkarin kansannousun sankari Imre Nagy ja lieksalainen keskustelevat ohjuskilven tarpeellisuudesta, Naton nopean toiminnan joukkoihin osallistumisesta ja Putinin nykyroolista Venäjän ulkopolitiikassa.

Unkarin eduskuntatalo. Koko mökki ei mahtunut kuvaan.

Unkarin etnografinen museo, entinen oikeuspalatsi Kossuthin aukiona laidassa.

Kenraali Lajos tilaa väsyneille taistelijoilleen juotavaa onnistuneen sotaretken jälkeen (lue jalustan teksti).

Paikallinen Aleksis Kivi.

Tonava ja Budaa.

Ketjusilta ja Budan linna.

Budaa Pestistä nähtynä.

Ketjusilta ja Budan linna.